Miltä haastekolikot näyttävät?

Tyypillisesti haastekolikot ovat halkaisijaltaan noin 1,5–2 tuumaa ja paksuudeltaan noin 1/10 tuumaa, mutta tyylit ja koot vaihtelevat suuresti – jotkut ovat jopa epätavallisissa muodoissa, kuten kilpinä, viisikulmioina, nuolenkärkinä ja tuntolevyinä. Kolikot on yleensä valmistettu tinasta, kuparista tai nikkelistä, ja niitä on saatavilla useilla eri viimeistelyillä (jotkut rajoitetun erän kolikot on kullattu). Suunnittelu voi olla yksinkertaista – organisaation tunnuksen ja motto kaiverrus – tai siinä voi olla emalikohokohtia, moniulotteisia kuvioita ja leikkauksia.

Haastekolikon alkuperä

On lähes mahdotonta varmasti tietää, miksi ja mistä haastekolikoiden perinne sai alkunsa. Yksi asia on varma: kolikoilla ja asepalveluksella on paljon suurempi historia kuin nykyajalla.

Yksi varhaisimmista tunnetuista esimerkeistä värväytyneen sotilaan urheuden rahallisesta palkitsemisesta tapahtui antiikin Roomassa. Jos sotilas suoriutui hyvin taistelussa sinä päivänä, hän sai tyypillisen päivän palkkansa ja erillisen kolikon bonuksena. Joidenkin kertomusten mukaan kolikko lyötiin erityisesti sen legioonan merkillä, josta se oli peräisin. Tämä sai jotkut miehet pitämään kolikkonsa muistona sen sijaan, että he olisivat käyttäneet niitä naisiin ja viiniin.

Nykyään kolikoiden käyttö armeijassa on paljon vivahteikkaampaa. Vaikka monia kolikoita jaetaan edelleen kiitoksena hyvin tehdystä työstä, erityisesti sotilasoperaatioissa palveleville, jotkut virkamiehet vaihtavat niitä lähes käyntikorttien tai nimikirjoitusten tavoin, joita he voivat lisätä kokoelmaansa. On myös kolikoita, joita sotilas voi käyttää henkilöllisyystodistuksena todistaakseen palvelleensa tietyssä yksikössä. Joitakin kolikoita jaetaan siviileille julkisuuden vuoksi tai jopa myydään varainhankintakeinona.

Ensimmäinen virallinen haastekolikko…Ehkä

Vaikka kukaan ei tiedä varmasti, miten haastekolikot syntyivät, yksi tarina juontaa juurensa ensimmäiseen maailmansotaan, jossa varakas upseeri teetti pronssisia mitaleja, joissa oli lentävän eskadroonan tunnus, ja antoi ne miehilleen. Pian sen jälkeen yksi nuorista lentävistä ässäsotilaista ammuttiin alas Saksan yllä ja vangittiin. Saksalaiset ottivat häneltä kaiken mukanaan paitsi pienen nahkapussukan, jota hän kantoi kaulassaan ja joka sattui sisältämään mitalin.

Lentäjä pakeni ja pääsi Ranskaan. Ranskalaiset kuitenkin uskoivat hänen olevan vakooja ja tuomitsivat hänet teloitukseen. Todistaakseen henkilöllisyytensä lentäjä esitti mitalin. Ranskalainen sotilas sattui tunnistamaan merkin, ja teloitus viivästyi. Ranskalaiset vahvistivat hänen henkilöllisyytensä ja lähettivät hänet takaisin yksikköönsä.

Yhden varhaisimmista haastekolikoista lyöi eversti ”Buffalo Bill” Quinn 17. jalkaväkirykmentistä, joka teetti niitä miehilleen Korean sodan aikana. Kolikossa on toisella puolella puhveli kunnianosoituksena sen luojalle ja toisella puolella rykmentin tunnus. Yläosaan porattiin reikä, jotta miehet voisivat pitää sitä kaulassaan nahkapussukan sijaan.

Haaste

Tarinoiden mukaan haaste alkoi Saksassa toisen maailmansodan jälkeen. Sinne sijoitetut amerikkalaiset omaksuivat paikallisen perinteen ja suorittivat "pfennig-shekkejä". Pfennig oli Saksan pienimmän nimellisarvon omaava kolikko, ja jos sinulla ei ollut sellaista mukana shekkiä suoritettaessa, jouduit ostamaan oluet itse. Tämä kehittyi pfenningistä yksikön mitaljongiksi, ja jäsenet "haastaivat" toisiaan paiskaamalla mitalin baaritiskille. Jos jollakulla läsnä olevalla jäsenellä ei ollut mitaliaan, hänen piti ostaa juoma haastajalle ja kaikille muille, joilla oli kolikkonsa. Jos kaikilla muilla jäsenillä oli mitalinsa, haastajan piti ostaa kaikille juomat.

Salainen kädenpuristus

Kesäkuussa 2011 puolustusministeri Robert Gates kiersi sotilastukikohtia Afganistanissa ennen lähestyvää eläkkeelle jäämistään. Matkan varrella hän kätteli kymmeniä asevoimien miehiä ja naisia, mikä paljaalla silmällä näytti yksinkertaiselta kunnioituksen vaihdolta. Itse asiassa se oli salainen kädenpuristus, jonka sisällä oli yllätys vastaanottajalle – puolustusministerin erityinen haastekolikko.

Kaikkia haastekolikoita ei luovuteta salaisella kättelyllä, mutta siitä on tullut perinne, jota monet pitävät yllä. Sen juuret saattavat olla toisessa buurisodassa, jota britit ja eteläafrikkalaiset siirtolaiset kävivät 1900-luvun vaihteessa. Britit palkkasivat konfliktiin monia onnensotilaita, jotka palkkasoturiasemansa vuoksi eivät kyenneet ansaitsemaan urhoollisuusmitaleja. Ei kuitenkaan ollut epätavallista, että näiden palkkasoturien komentava upseeri sai sen sijaan mitalin. Tarinoiden mukaan aliupseerit usein hiipivät epäoikeudenmukaisesti palkitun upseerin telttaan ja leikkasivat mitalin nauhasta. Sitten julkisessa seremoniassa he kutsuivat ansioituneen palkkasoturin eteen ja mitalin kämmenelleen ojentaen käden sotilaalle kiittääkseen häntä epäsuorasti hänen palveluksestaan.

Erikoisjoukkojen kolikot

Haastekolikot alkoivat yleistyä Vietnamin sodan aikana. Ensimmäiset kolikot tältä aikakaudelta valmistivat joko armeijan 10. tai 11. erikoisjoukkojen ryhmä, ja ne olivat lähinnä yleistä valuuttaa, jonka toisella puolella oli yksikön tunnusleima. Yksikön miehet kuitenkin kantoivat niitä ylpeydellä.

Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että se oli paljon turvallisempi kuin vaihtoehto – luotikerhot, joiden jäsenet kantoivat aina yhtä käyttämätöntä luotia. Monet näistä luodeista annettiin palkkioksi tehtävästä selviytymisestä ajatuksena, että se oli nyt "viimeinen keino", jota voi käyttää itseään vastaan ​​antautumisen sijaan, jos tappio näytti uhkaavalta. Luodin kantaminen oli tietenkin vain machismon osoitus, joten se, mikä alkoi käsiase- tai M16-ammuksina, laajeni pian .50 kaliiperin luoteiksi, ilmatorjunta-ammuksiksi ja jopa tykistön kranaateiksi, joilla yritettiin päihittää toisiaan.

Valitettavasti, kun nämä luotikerhon jäsenet esittivät "Haasteen" toisilleen baareissa, se tarkoitti, että he paiskasivat oikeita ammuksia pöydälle. Huolissaan mahdollisesta tappavasta onnettomuudesta johto kielsi ammukset ja korvasi ne rajoitetun erän erikoisjoukkojen kolikoilla. Pian lähes jokaisella yksiköllä oli oma kolikkonsa, ja jotkut jopa lyöivät muistokolikoita erityisen kovista taisteluista jaettavaksi niille, jotka elivät kertoakseen tarinan.

Presidentin (ja varapresidentin) haastekolikot

Bill Clintonista alkaen jokaisella presidentillä on ollut oma haastekolikkonsa, ja Dick Cheneystä lähtien varapresidentilläkin on ollut sellainen.

Presidentin kolikoita on yleensä muutamia erilaisia ​​– yksi virkaanastujaisiin, yksi hänen hallintonsa muistoksi ja yksi on saatavilla suurelle yleisölle, usein lahjatavarakaupoista tai verkosta. Mutta on olemassa yksi erityinen, virallinen presidentin kolikko, jonka voi saada vain kättelemällä maailman vaikutusvaltaisinta miestä. Kuten luultavasti arvaat, tämä on harvinaisin ja halutuin kaikista haastekolikoista.

Presidentti voi jakaa kolikon oman harkintansa mukaan, mutta ne on yleensä varattu erityistilaisuuksiin, sotilashenkilöstölle tai ulkomaisille arvohenkilöille. Kerrotaan, että George W. Bush varasi kolikkonsa Lähi-idästä palaaville haavoittuneille sotilaille. Presidentti Obama jakaa niitä melko usein, erityisesti sotilaille, jotka miehittävät Air Force Onen portaita.

Armeijan ulkopuolella

Haastekolikoita käyttävät nyt monet eri organisaatiot. Liittovaltion hallituksessa kaikilla salaisen palvelun agenteista Valkoisen talon henkilökuntaan ja presidentin henkilökohtaisiin palvelijoihin on omat kolikkonsa. Todennäköisesti hienoimmat kolikot ovat Valkoisen talon sotilasavustajille – ihmisille, jotka kantavat atomipalloa – tarkoitetut kolikot, joiden muoto on luonnollisesti jalkapallo.

Osittain verkossa toimivien mittatilaustyönä tehtyjä kolikoita valmistavien yritysten ansiosta kaikki ovat kuitenkin alkaneet jatkaa perinnettä. Nykyään ei ole epätavallista, että poliisilla ja palokunnalla on kolikoita, kuten monilla kansalaisjärjestöillä, kuten Lions Clubilla ja partiolaisilla. Jopa 501. legioonan Star Wars -cosplayereilla, Harley Davidsonin kuljettajilla ja Linux-käyttäjillä on omat kolikkonsa. Haastekolikoista on tullut pitkäikäinen ja keräilykelpoinen tapa osoittaa uskollisuutta milloin ja missä tahansa.